Värikäs

Toiseksi kehitysprosessiksi valitsin tähän portfoliooni värien kanssa työskentelyn. Varsinaisia tavoitteita sen suhteen en koskaan asettanut itselleni näissä opinnoissa tietoisesti, enkä ole asiaa liiemmin pohtinut kuin nyt vasta tätä portfoliotyöskentelyä aloittaessani. Huomasin kuitenkin, että kyseessä on ollut selvä, joskin ehkä tiedostamaton kehitysprosessi, jonka haluan nyt kuvata joidenkin töiden ja esimerkkien kautta.

Värit ovat tulleet tärkeiksi minulle etenkin aikuisiällä. Värien käyttö ja värikkyys kuvastaa ehkä jollain lailla idearikkautta, eläväisyyttä ja kokeilunhalua. Varsinaista lempiväriä en osaa nimetä ja käytänkin värejä varsin vaihtelevasti. Jos edellisessä työssä olen painottanut punaista, olen seuraavassa projektissa halunnut vaihtaa siniseen ja sitten taas ehkä vihreään. Jostain syystä huomaan palaavani usein lämpimien sävyjen pariin ja etenkin pukeutumisessa vierastan kylmiä tai sinisiä värejä. Koska värien käyttö on ollut aika intuitiivista, ei siis harkittua, oli hyvä opintojen alussa, syksyllä 2007, pysähtyä miettimään värioppia: valöörejä, vastavärejä, väripareja... Tehtävät olivat aika vaikeita ja vaativat sellaista tarkkuutta ja huolellista valintaa, ettei väreillä varsinaisesti tuolloin päässyt ilottelemaan. Kuitenkin tuosta jaksosta on jäänyt mietteitä, jotka vaikuttavat nykyisin värien kanssa työskennellessä ja näkynevät ehkä syvällisempänä harkintana niiden käytön suhteen.

Kivennäisvesipullot

Väriopin kurssilla tehtävänä oli valita 5 väriparia, jotka kuvaavat eri makuja. Väriparien tuli erottua selvästi toisistaan, mutta muodostaa yhdessä toimiva kokonaisuus. Tämä oli mielestäni tosi hauska tehtävä, ja suunnittelu oli mielenkiintoista. Mielestäni valitsemani väriparit kuvaavat hyvin ajattelemiani makuja ja toimivat kokonaisuutena mielestäni melko hyvin (vaikka väriopillisesti esim. valöörit eivät ihan kohdillaan olekaan…)

Keväällä 2008 värien kanssa tuli pelattua kirjonnan lomassa, myöhemmin huovuttaessa. Lempilapseni huovuttamisen kanssa värityöskentely on ollut täynnä mielenkiintoisia kokeiluja ja oppimiskokemuksia. Huopuessa värit sulautuvat yhteen ja yleensä isoja kontrasteja ei juuri synny, ellei niitä sitten varta vasten hae. Ihan kaikki värit eivät kuitenkaan sovi yhteen työhön, kuten olen saanut havaita. Syksyllä 2008 tutustuimme kankaanpainantaan ja värjäykseen. Erityisesti kankaanvärjäyksessä tuli luonnollisesti mietittyä värejä syvemmin. Toivotun värin saaminen ei sitten ollutkaan mitenkään yksinkertainen prosessi. Epäonnistumisia tuli paljon, mutta yhtä paljon myös oppimiskokemuksia.

Väreistä luopuminen tai niiden käytön rajoittaminen on ollut erityisen vaikeaa, mutta olen sitä tämän neljän vuoden aikana harjoitellut ja pikkuhiljaa oppinutkin. Tuntuu tosi vaikealta, peräti ahdistavalta se, ettei voi, saa tai kannata käyttää värejä. Tein huopamattokurssilla, keväällä 2010 maton pelkästään luonnonvärisiä villoja käyttäen ja suunnittelin mielessäni koko ajan jotain pientä väripilkkua johonkin kohtaan. Sain kuitenkin pidettyä kiinni alkuperäisestä ajatuksestani pelkästään ruskean sävyisestä, olohuoneen väritykseen sopivasta matosta, mutta oli se kyllä vaikeaa. Toinen suuri oppimiskokemus väreistä "luopumisesta" tuli kokonaan valkoista lopputyötäni tehdessä, syksyllä 2011, mutta siihen palaan myöhemmin tuota prosessia tarkemmin käsitellessäni.

Väriparatiisi

 

 

Kirjottu paratiisi -näyttelyssä keväällä 2008 tuli väriähky. Tekstiileissä kuvioinnit ja värit olivat vähintäänkin runsaita ja olin haltioissani. Kun piti valita muutamia luonnostelun kohteita (joita myöhemmin työstettäisiin eteenpäin omissa kirjontatöissä) tuli valinnanvaikeus. Myöhemmin valitsin luonnoksistani jatkotyöstöä varten kuitenkin sellaisen kuvion, jossa oli "vain" kolme väriä. Ostin kirjontalangat kovassa kiireessä ja näin jälkikäteen arvioituna en ollenkaan pidä tästä väriyhdistelmästä. Kaupassa olisi voinut keskittyä tarkemmin valitsemaan toisiinsa sopivat sävyt eikä ottaa ensimmäisiä sinnepäin olevia...



Värien sinfonia?

Huopakollaasikurssilla rakensin työni erivärisistä esihuopapalasista suunnitelmani mukaisesti. Valmiina työ on yllättävänkin onnistunut siihen nähden, että värien käytön suhteen ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, kunhan käytin niitä villoja, joita varastossa sattui olemaan. Ja niitähän olikin, monen monta eri väriä, näin jälkikäteen ajateltuna liian monta. Mutta huovutus on, kuten edellä todettu, niin anteeksiantavaa, ettei lopputulos ole kovin häiritsevä. Ensi kerralla ehkä kuitenkin voisi pohtia tarkemmin ja rajata värien kanssa ilottelua...

Fiksaatio sinapinkeltaiseen

Värjäyskurssilla hakkasin päätäni seinään oikein urakalla. Olin päättänyt, että teen sinapinkeltaista ja suunnitelmat sen suhteen olivat mielestäni kaikin puolin hyvät. Kokeilut vesiväreillä onnistuivat, mutta kas, kaikki ei ollutkaan yhtä yksinkertaista, kun siirryin Remazol-kokeiluihin ja myöhemmin varsinaisen koepalasen värjäämiseen reaktioväreillä. Muutaman mikrogramman mittaaminen on pikkaisen haasteellista, ja hups, sinistä tuli vähän liikaa. Ja näin saimme vihreää. Kahteen otteeseen. Mitä tästä opimme? Värjää vain, jos haluamasi sävyn saa suoraan purkista? Varaa kokeiluihin tarpeeksi aikaa ja kangasta? Iloitse yllätyksistä?

 
 

Kokeileva

Opintojen alussa asetin tavoitteekseni kokeilla ja oppia erilaisia käsityötekniikoita. Aluksi tuntuikin suorastaan tylsältä, kun ensimmäiset kuukaudet keskityimme lähinnä vain suunnitteluun, ideointiin ja värioppiin. Kun vihdoin päästiin "itse asiaan", olin innoissani. Ensimmäisenä keväänä lähdimme liikkeelle kirjonnasta, sekä käsin että koneella. Myöhemmin tutustuimme mm. huovutukseen, kankaanpainantaan ja värjäykseen, pukuhistoriaan ja puvustukseen. Tekniikoita tuli siis kokeiltua monenlaisia, ja huovutuksen lisäksi, johon keskityn kohta enemmän, mieleen jäi erityisesti kankaanpainanta, jota haluaisin vielä edelleen oppia ja kehitellä omien ideoitteni pohjalta lisää.

Huovutus oli minulle alusta asti luonnollinen "valinta". Olin kokeillut huovuttamista jo aiemmin kotona sekä yhdessä sukulaisnaisporukassa, jossa huovutimme mökille takapuolen lämmittimiksi istuinaluset. Kuitenkin opintojen alussa, syksyllä 2007 oli hyvä palata perusasioiden äärelle huovutuksen peruskurssilla. Tekniikka tuli pikkuhiljaa tutuksi, ja opin huovuttamaan sekä käsin että rullaamalla, hyttysverkkoa apuna käyttäen tai ilman. Kokeilin tehdä sekä tasomaisia että kolmiulotteisia töitä. Kevään 2008 kurssilla tekniikkaa hiottiin edelleen, ja syksyllä 2008 vapaalankavanutuksen kurssilla otettiin prosessiin mukaan myös ystävämme pesukone, joka kiltisti huovutti mm. suuren huivini ja ponchoni kangasrulliin käärittyinä. Keväällä 2009 jatkoin huopakollaasikurssille, jossa yhdistimme erilaisia kankaita, lankoja ja kirjontaa huovutukseen. Äitiyslomalla, keväällä 2010 kävin opintojen ulkopuolella huopamattokurssin, jossa sain kokemusta suuremman luokan huovuttamisesta. Opintoihin äitiysloman jälkeen syksyllä 2011 palattuani ilokseni huomasin, että viimeisellä kurssilla huovutamme jälleen. Näin se ympyrä sulkeutuu.

Eri opettajien kursseilla olen huomannut, että jokaisella on oma tapansa tehdä ja opettaa, mikä on tuonut osaltaan huojentavan fiiliksen siitä, että tässä hommassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Tekniikoita, sovelluksia ja yhdistelmiä on lukemattomia määriä, mistä johtuen myös ideoita omassa päässä on toteutettavaksi monelle vuodelle eteenpäin. Kurssien lisäksi tärkeinä oppimiskokemuksina ovat tietenkin toimineet ne kaikki kotona tehdyt työt ja kokeilut, joita on jaeltu jo lähes kaikille läheisille. Lisäksi läheiseni ovat saaneet nauttia innostuksestani myös oppilaan roolissa: olenpahan opettanut 13-vuotiaan serkkupojan huovuttamaan sekä tehnyt vapaalankavanutusta 1,5-vuotiaan kanssa.

Huovutuksessa ihastuin ensimmäisenä ulkoisiin asioihin: villan kauniisiin ja syviin väreihin ja pehmeään tuntuun. Myöhemmin oppiessani tuntemaan villan luonnetta ja huovutusta prosessina voin sanoa todella rakastuneeni siihen. Huovutus prosessina on luonteeltaan suurpiirteistä, jossa pieniä virheitä ei huomaa tai ne eivät haittaa, vaan ennemminkin kuuluvat kokonaisuuteen. Huovutusprosessi on lisäksi aina yllätyksellinen: koskaan ei tiedä, miltä valmis työ näyttää, ennen kuin sen näkee edessään. Huovutuksessa on runsaasti erilaisia tekniikoita, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä, vaan itse saa valita sen tavan, joka tuntuu omimmalta. Huovutusta voi yhdistellä eri käsityötekniikoiden kanssa, ja se on tekniikkana monimuotoinen ja muunneltavissa - vain mielikuvitus on rajana. Ennen kaikkea villa antaa anteeksi ja on valmis yrittämään uudelleen, jos ensimmäisellä kerralla meni puihin. Meidän, minun ja huovutuksen, yhteinen matka on vasta alussa ja tulevaisuudessa siintää vielä paljon uusia ideoita ja jaettuja kokemuksia.

Tepsun pesä

Hakutehtävänä opintoihin tuli suunnitella noin kymmenen korttipakan hahmon joukosta valitsemalleen hahmolle jokin tuote. Sappho Teoria -kissa, tuttujen kesken Tepsu, sai itselleen huovutetun kissanpesän, jonka tämä tarinan mukaan alun hyljeksinnän jälkeen otti lempipaikakseen. Koska koko kissanpesä ei olisi mahtunut kirjekuoreen, "huovutin" vain pienen näytekappaleen. Varsinainen huovutuksen taidonnäyte se olikin! Se kertonee kuitenkin hyvin siitä, mistä huovutuksen tekniikan kanssa lähdin opintojen alussa liikkeelle...



Vanhasta vaivalla uutta

Huovutuksen peruskurssilla en aloittanutkaan sitten mistään kovin helposta hommasta. Olin saanut äidiltäni vanhan, osin rikkinäisen viskoosihuivin, jonka ajattelin yhdistää suomenlampaan villaan ja tehdä tasomaisen työn. Ladoin värjäämätöntä harmaata villaa alle, huivin sen päälle ja vielä huivin päälle muutamia kuvioita värjätystä villasta. Villaa oli siis sekä alla että päällä, mikä luultavasti pelasti työni, siis edesauttoi huivin kiinnittymistä.  Tosin kovaa fyysistä työtä se vaati, sillä huovutin työn kokonaan käsin (en siis rullannut). Valmiista pinnasta tuli mielestäni tosi hauskan näköinen huivin ryppyynnyttyä, ja myöhemmin viimeistelin työtä vielä kirjomalla. Kurssin opettaja kertoi työni valmistuttua, ettei olisi uskonut sen onnistuvan, vaikkei ollutkaan esittänyt ajatustaan ääneen aiemmin. Onnistumisen kokemus oli siten sitäkin suurempi ja nykyisin työ komeilee vanhempieni sohvalla tyynynpäällisenä.

Tähtiyö

Kevään 2008 huovutuskurssilla tehtävänä oli istuinalunen. Halusin kokeilla, miten huovutuksessa toimisi maalauksellisuus ja otin lähtökohdaksi Vicent Van Goghin teoksen Starry night. Lähdin luonnostelemaan alkuperäisen kuvan pohjalta hieman pelkistetympää versiota miettien samalla, minkä värisistä villoista ja mahdollisesti langoista saisin oikean näköisen lopputuloksen. Työssä käytin suomenlampaan värjättyä karstavillaa, jota asettelin osin kuivana ja osin kasteltuna kuvioiden muotoon. Tein myös esihuopaa leikattavia kuvioita varten ja lisäksi käytin taivaan "maalaamiseen" huopuvaa villalankaa. Työ huovutettiin aluksi käsin ja myöhemmin rullaamalla. Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein onnistunut, ja tämä onkin yksi lempitöistäni.

Auringonkukkia

Vapaalankavanutuksen kurssilla tein hartiahuivin pääasiassa vanuvasta villalangasta. Joukossa oli myös pesukoneessa vanumatonta 7 veljestä -lankaa, sekä hivenen ruskeaa karstavillaa. Pidän tästä huivista kovasti, mutta valitettavasti en ole käyttänyt sitä kuin kerran sen vuoksi, että se kutittaa paljasta ihoa.



Salainen puutarha

Huopakollaasissa yhdistelin erilaisia esihuopapalasia, jotka sitten harsin yhteen ja huovutin rullaamalla yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä työ oli nk. ylimääräinen työ, jonka tein sen jälkeen kun sain kurssin varsinaisen päätyöni valmiiksi. Tätä en suunnitellut mitenkään etukäteen, sen kun vain huovutin muutamia erilaisia esihuopia ja yhdistelin sitten niitä sekä konekirjontaa ennen ja jälkeen huovutuksen. Prosessi oli siis ihanan intuitiivinen ja valmis työ mielestäni mitä herkullisin. Tästä piti tulla tyynynpäällinen, mutta se taitaakin olla taide-esine.

Jotain tosi isoa

Äitiyslomalla, keväällä 2010 piti päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain, eikä sitten mitään ihan pientä. Huopamattokurssista olin haaveillut jo pidempään ja niinpä löysin itseni suunnittelemasta olohuoneen mattoa. Onni oli se, että päätin tehdä maton pelkästään luonnonvärisistä (siis värjäämättömistä) suomenlampaan villoista, jolloin huopuminen tapahtui varsin nopeasti. Orjatyövoiman avustuksella matto huopui nopsaan, mutta myös vanui tehtaalla miltei olemattomiin, ja on nyt valmiina paljon suunniteltua pienempi. Matosta tuli kääntömalli: alapuolelle asettelin "vapaalla kädellä" huopuvaa alpakan villalankaa ruusujen muotoon ja päälle samasta langasta virkatut kukkaset. Virkatut sekä virkkaamattomat kuviot ovat mielestäni erittäin viehättäviä, ja niihin olen tyytyväinen. Sen sijaan enemmän harkintaa olisi voinut käyttää eriväristen villojen asettelussa päällysosaan, josta nyt tuli melko levoton. Kävikin sitten taas vanhanaikaisesti niin, että suunnitellusta "nurjasta" puolesta tuli se parempi, kauniimpi ja käytetympi.

Käsityön taiteen perusopetuksen portfolio - Aluksi

Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden

Käsityön perusopinnot aikuisille

(laaja oppimäärä)

Helsingin kaupungin työväenopisto

PORTFOLIO

Aluksi

Käsityöt ovat aina olleet minulle tärkeä ja rakas harrastus tai ajanviete, jollain lailla osa minua ja sydäntäni lähellä. Lapsena sisareni kanssa ompelimme itse Barbien vaatteita, askartelimme paperinukkeja ja kehittelimme muotilehtiä sekä elokuvajulisteita. Mielikuvitusta ei puuttunut. Koska Joulupukki ei koskaan tuonut Barbien avoautoa, kehittelimme asuntoauton muutamasta päällekkäin pinotusta korista ja muista tarvikkeista. Maailmanpyörä nukkejen huvipuistoon syntyi toimistotuolin pyörivistä jaloista ja diskovalo kattolamppuun sidotusta ja pyörivästä taskulampusta. Sittemmin Barbie-leikkien jäätyä olen ollut innokas piirtäjä ja maalannutkin jonkin verran. Käsityöt tulivat elämääni uudelleen joskus opiskeluaikoina. Tuolloin opettelin omatoimisesti huovuttamaan, neuloin ja ompelin joitakin vaatteita ja askartelin tietenkin itse kaikki onnittelu- ja joulukortit. Näin ollen tuntui ihan luonnolliselta neljä vuotta sitten hakea mukaan käsityön perusopintokokonaisuuteen, jonka bongasin Työväenopiston sivuilta selailtuani mahdollisia käsityökursseja. Tämä portfolio käsittelee opintojen aikana oppimiani, omaksumiani ja kokemiani asioita. Toivon, että siitä kuvastuu oma suhteeni käsitöihin, joka on täynnä ennen kaikkea hauskuutta, innostumista, kokeilunhalua, irtiottoja ja - totta kai - rakkautta.

Opintojen alussa teimme kuvakollaasin, tai aarrekartan, siitä, millainen käsityöntekijä toivoisi olevansa sitten, kun opinnot ovat päätöksessään. Kuvat tuli leikata lehdistä, ja muistan, ettei kollaasin tekemiseen annettu kovin paljon aikaa; toisin sanoen työskentelystä (kuvien valinnasta ja niiden asettelusta) tuli aika intuitiivinen prosessi. Kuvan taakse kirjoitettiin kolme sanaa: minulla ne olivat kokeileva, värikäs ja innostuva. Aarrekartta on ollut minulla monta vuotta seinällä, ja olen sitä aina silloin tällöin katsellut. Olen liittänyt siihen (osin intuitiivisesti, osin tietoisesti) joitakin tavoitteita, ajatuksia ja tunteita, joita minulla on käsityöharrastusta sekä myös muuta elämääni kohtaan ja kollaasista onkin tullut minulla sitä kautta aika tärkeä. Kuva valmiista kollaasista on alla.

Tässä portfoliossa esittelen neljä kehitysprosessia, joista kolme käsittelee opintojen aikana itselleni asettamiani tavoitteita ja oppimiskokemuksia ja neljäs on lopputyön kehitysprosessi. Aluksi käyn läpi oppimiani käsityötekniikoita ja etenkin huovutusta, johon olen opintojen aikana paneutunut syvällisemmin. Sen jälkeen käyn läpi suhdettani väreihin ja muotoihin. Tämän jälkeen pohdin käsityötä osana muuta elämää ja keskityn miettimään, mistä ideat ja inspiraatio syntyvät. Lopuksi esittelen vielä lopputyön kehitysprosessin.